New wave, baby.

1) Sinä et omista brändiäsi.

Brändi on mielikuva, joka muodostuu jokaisesta kohtaamisesta yrityksen, sen tuotteen tai palvelun kanssa. Kohtaamisen sisältö on kohtaamispaikkaa tärkeämpi ja ihminen – ei yritys – päättää loppupeleissä, haluaako hän kohdata vai ei. Jokainen onnistunut ja epäonnistunut kohtaaminen vaikuttaa brändin haluttavuuteen. Siksi brändin arvo ei ole koskaan vakio.

2) Power to the people!

Ihmiset eivät enää kanavoi omaa identiteettiään brändien kautta. Tulevaisuuden brändit luovat identiteettinsä ihmisten kautta – siis niiden asiakkaiden, jotka maksavat meidän palkkamme. Yritysten tehtävä on mahdollistaa ihmisten osallistuminen brändin rakentamiseen.

3) Markkinointi on 90 % kuuntelua ja 10 % tekemistä.

Yrityksen tärkein työnsarka on kuunteleminen. Kenelle ja miksi sen tuotteet tai palvelut ovat merkityksellisiä? Tai miksi ei? Ja vielä se, mihin yrityksen tulisi kiinnittää huomiota, että ne olisivat vielä merkityksellisempiä. Asiakas vastaa näihin kysymyksiin, mikäli välineet dialogiin ovat kunnossa.

4) Integraatio ei skulaa.

Idean työstämiseen markkinointiviestinnäksi on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Joko idea on niin universaali, että se kaataa kaupallisuuden ja kulttuurin raja-aidat. Tai sitten se on spesifisesti suunniteltu vain tiettyyn mediaan. Kummassakin tapauksessa ideasta kannattaa maksaa – mikäli hinta korreloi tuotto-odotuksien kanssa. Media on väline viedä viesti halutun ihmisryhmän tykö ja siksi mediabudjetin ei tulisi määritellä sitä, kannattako ideasta maksaa ja kuinka paljon.

5) Jäykät organisaatiot paskaks.

Jokainen toimeksianto on erilainen ja vaatii erilaista osaamista. Siksi rakenteiden ei tulisi ohjata ideaa, vaan ideoiden rakenteita. Näin markkinoija ei maksa markkinointitoimiston kiinteistä kuluista ja panostus-tuottosuhde pysyy terveenä. Se, joka pystyy perustelemaan päinvastaisen näkökulman, on joko yli-ihminen tai valehtelija.

Hauskaa viikonloppua!

Kilpailukyky, kivijalkakauppa ja kilpailuetu…

Minulla oli ilo ja kunnia päästä mennä viikolla tutustumaan erään vähittäiskauppaketjun kuluttajatutkimukseen. Koska kyseessä on huippusalaiseksi julistettu tekele, mainittakoon, että sen teettäjä ja ulosvuotaja on – ja pysyköön huippusalaisena. Sen sijaan ajattelin, että jakaisin kyseisen mestariteoksen yllättäväksikin luonnehdittavaa sisältöä.

Tutkimus tehtiin muutaman suurimman suomalaisen kaupungin ydinkeskustoissa asuvien, hyvin toimeen tulevien ihmisten kohderyhmässä.

Tutkimuksen teettäjä halusi tietää mitkä seikat vaikuttavat kuluttajan valintaan käyttää lähikivijalkakauppaa. Vertailukohteeksi valittiin hieman kauempana, mutta samaisen kuluttajan vaikutuspiirissä sijaitseva automarket. Seuraavassa pari poimintaa kysymys- ja vastauspatteristosta:

Kummassa asioit mieluummin?

• Automarketissa: 8 %

• Lähikaupassa: 92 %

Jos vastasit ”lähikaupassa”, mitkä seikat vaikuttivat valintaasi eniten?

• Sijainti: 69 %

• Henkilökunnan palvelualttius: 23 %

• Valikoiman monipuolisuus: 4 %

• Valikoiman laatu: 4 %

Jos vastasit ”automarketissa”, mitkä seikat vaikuttivat valintaasi?

• Valikoiman laatu: 79 %

• Valikoiman monipuolisuus: 12 %

• Henkilökunnan palvelualttius: 5 %

• Sijainti: 4 %

Jo näiden kolmen kysymyksen vastauksien pohjalta voitaisiin vetää monia tieteellisiä johtopäätöksiä, mutta keskityn tässä omiin, subjektiivisiin mielipiteisiini: Verrattuna automarketteihin, lähikauppa on kuluttajan mielestä mielekkäämpi paikka asioida. Se, minkä se häviää valikoimansa määrässä ja laadussa, lähikauppa voittaa  sijainnissaan ja henkilökuntansa palvelualttiudessa ylivoimaisesti. Piste.

Noin nopeasti ajatellen, miettisin vähittäiskaupan edustajana paria juttua:

Jos sijainti ja palvelu vaikuttaa kuluttajan valintaan noinkin radikaalisti, kannattaisiko panostaa valikoiman laatuun piirun verran enemmän? Entä mitä tapahtuisi palvelu- ja monipuolisuusmielikuville, jos lähikaupassa tarjolla olevat tuotteet miellettäisiin aavistuksen verran laadukkaammiksi?

Kriittisen, eettisen ja ekologisen kuluttamisen nimissä, joita tuo edellä mainittu kohderyhmä tiettävästi harjoittaa yhä enenevissä määrin, olisiko syytä tutkia esimerkiksi sitä, minkälaisia tuotteita tuo kohderyhmä mieluusti ostaisi lähikaupastaan? Tuoreita raaka-aineita? Lisäaineettomia elintarvikkeita? Luomua? Vastaleivottua leipää? Enemmän vihanneksia, hedelmiä sekä vähemmän eineksiä, makkaraa ja pakasteita? Tuoreista, laadukkaista ja terveellisistä raaka-aineista valmistettuja valmisruokia?

Entä vastaako tarjonta kysyntään?

-mikko

Louis Vuitton, Suomesta…

Esimerkit onnistuneista kansainvälisistä lokalisoinneista ovat harvassa. Joskus todellisuus kuitenkin tekee temput, ja brändi saa kuin sattuman kautta aivan uusia, yllättäviä nyansseja…

Tässäpä loistava esimerkki mielenkiintoisesta kulttuurien kohtaamisesta  ikiomalta Esplanadiltamme –  duuni, jonka olisimme ehdottomasti halunneet tehdä. Joskus todellisuus synnyttää parasta mainontaa. Vahingossa.

-mikko